Ilari Rantala

Itseoppinut valokuvaaja.

Taide on kuvastin. Me näemme siinä itsemme. Se heijastaa sitä, mitä tunnemme, mitä toivomme, mitä pelkäämme, mistä me iloitsemme, mitä me suremme. Mutta taide on myös erikoinen peili. Se ei heijasta vain sitä, mitä olemme tällä hetkellä. se heijastaa myös toiveitamme, sitä, mitä haluamme olla.

Kuva kertoo tarinan. Kun näet kuvan, mielikuvituksesesi herää ja syntyy tarina. Sinun oma tarinasi. Tarina sinusta.

Tarinoita on kahdenlaisia. Tarinoita, jotka antavat vastauksia ja tarinoita, jotka herättävät kysymyksiä. Tarinat, jotka antavat vastauksia, ovat turvallisia ja lohduttavia, kun taaas ne tarinat, jotka herättävät kysymyksiä, ovat usein ärsyttäviä, jopa huolestuttavia. Itse pidän tarinoista, jotka herättävät kysymyksiä. Ne saavat minut ajattelemaan. Ajatteleminen ja kyseenalaistaminen synnyttävät uusia ideoita ja innovaatioita. Vain kysymysten kautta tapahtuu edistystä.

Tarina ei aina synny heti. Usein tuskin huomaat, että se on syntynyt. Mutta se on olemassa, jossain sisisimmässäsi. Alitajuntasi työskentelee sen kanssa, askel askeleelta. Ja eräänä päiänä, kun hetki on oikea, sanat pulpahtavat esiin ja löytävät paikkansa tarinassasi.

Ja samaaan aikaan tarinasta tulee osa sinua. Ja kuva tulee osaksi sinua.


Art is like a mirror. We see ourselves in it. It reflects our feelings, our emotions, our hopes, our fears, our joys, our sorrows. But it is also a special kind of a mirror. Art reflects not only our current selves but it also reveals our hopes what we are capable of.

Pictures have a story. When you see one, your imagination wakes up and a story is born. A story of your own. A story about you.

There are two kinds of stories. Those with answers, and those with questions. Stories providing ready answeres are sate and comforting, while stories raising questions are often irritating, annoying. I prefer stories with questions because they make you to think. Thinking and questioning brings new ideas and creates innovations. Only questions lead to progress.

The story may not emerge at once. Often you hardly notice it is born. But it is there, deep inside you. Your subconsciousness processes it, step by step. And one day, when the time is ripe, words pop up and find their place in your story.

At the same time, the story becomes gradually a part of you. And the picture comes into you.